04:02 Turku. Laura odottaa ulkona liian painavien matkatavaroidensa kanssa. Yöunet huikeat 0 tuntia. Talvitakki ei tuntunutkaan liian paksulta tuohon aikaan yöstä, kun lämpömittari näytti 2 astetta.
04:09 Katriina ja Jaakko saapuivat hakemaan puuttuvan palasen ja matka kohti lentokenttää alkoi. Autossa oli melkoisen väsynyt tunnelma, minkä pystyi mittaamaan juttujen tasosta ja energiajuoman määrästä.
05:41 Helsinki-Vantaan lentokenttä. Ajoissa! Liiankin ajoissa, tai niin luulimme. Kahvittelimme kaikessa rauhassa, jonka jälkeen siirryimme tutkimaan check-in automaatteja. Olimme varanneet vierekkäiset paikat, jopa maksaneet erillisen varausmaksun niistä, mutta koneen mukaan istuisimme kuitenkin eri riveillä. Hetken harmittelun jälkeen yritimme kysellä henkilökunnalta selvitystä asiaan. Jonottelimme eri tiskeille kyselemään asiasta, mutta loppujen lopuksikaan vapaita paikkoja ei ollut, jotta olisimme saaneet omat paikkamme takaisin. Tällä välin turvatarkastukseen olikin ehtinyt kertyä noin kymmenen kilometrin mittainen jono, ja meitä alkoi vähän jännittämään ehdimmekö lennolle.
07:52 "Matkustajat Laura Kahtola ja Katriina Keskinen, portti 31d lennolle Ljubljanaan suljetaan minuutin kuluttua." Sen verran lujaa pääsi korkosaapikkailla pinkomaan, ettei tarvinnut varmaan kenenkään ihmetellä, keitä juuri kuulutettiin.
08:10 Koneessa vihdosta viimein. Pääsimme sittenkin vierekkäisille paikoille, kun ystävällinen naisihminen suostui vaihtamaan paikkaa. Ilmeisesti siitä syystä, että hän ei ymmärtänyt suomea, eikä kysellyt enempää kun Laura kuittasi tilanteen ilmaisulla "our seats were accidentally switched". Lennon loppuvaiheessa liitelimme Alppien yläpuolella, molempien naamat kiinni ikkunassa, sen verran vaikuttava näky oli. (Kuva ei edes tee oikeutta noin uljaille maisemille)
09:50 Ljubljana. Saavuimme perille reippaan parinkymmenen asteen lämpöön villakangastakkeihin ja kaulahuiveihin sonnustautuneina. Positiivinen yllätys oli, että matkatavarat saatiin nopeasti ja etukäteen tilattu taksikyyti odotti kentällä meitä. Vanhemmanpuoleinen herrashenkilö oli melkoisen omistautunut työlleen, kun hän juosten lähti hakemaan autoaan parkkipaikalta. Ihmettelimme paikallista ilmastoa kauan, vaikka oli lämmintä ja hieman sumuista, ilma oli todella raikas!
10:22 Olemme autossa matkalla kohti Villachia. Määränpäästämme ei keskusteltu sanallakaan, tosin olimmehan sen etukäteen ilmoittaneet. Kuskilla ilmeinen kiire, kun nopeusmittari näyttää 140-150km/tunnissa. Vilkku tuntui olevan rikki ja kaistojen välinen keskiviiva täysin hukassa. Turvavyö muistui mieleen sopivasti juuri ennen tullia. Kirsikkana kakun päällä, kuljettajamme joutui soittelemaan hieman reittiohjeita Villachin päässä. Helpotuksesta sai huokaista, kun päästiin perille!
Villach. Jäimme pois kyydistä asuntolan oletetun pääoven edessä. Ja sehän toki oli lukossa. Onneksemme eräs asukas oli juuri palaamassa asuntolaan ja pääsimme sisään. Matkan ja unettomuuden vuoksi olisimme voineet mennä suoraan päiväunille, mutta ensin oli vuorossa pakolliset muodollisuudet sekä asuntolan "check-in". Asuntolan johtaja olikin ilmeisen suosittu henkilö, sillä hänen puhelimensa soi lähes taukoamatta. Veimme korruptiolahjaksi paketin salmiakkia ja toivon mukaan saamme sillä anteeksi jotain tulevia kommelluksiamme. Tutustumiskierroksen jälkeen nälkä voitti väsymyksen ja lähdimme etsimään lähellä olevaa ruokakauppaa. Löysimme kuitenkin mukavan ja edukkaan kahvion se sijaan, jossa poikkesimme välipalalle.
Nopean kauppareissun idea vaihtuikin käynniksi keskustassa, kun huomasimme sinne menossa olevan bussin. Sää oli täydellisen aurinkoinen, ja aluksi menimme istuskelemaan paikalliseen jokirantaan. Kyllä tuli kotoisa olo, paitsi että keskustan läpi virtaavan joen vesi oli aivan älyttömän kirkasvetistä ja kauniin sinistä!
Tavallinen ruokakauppa oli yllättävän vaikea löytää, joten päädyimme haahuilemaan itsemme uuvuksiin. Lopulta löysimme yhden (minkä ympärillä olimme kiertäneet koko ajan) ja sieltä selviydyttyämme päätimme tukea paikallista taksiyrittäjää ja mennä uuteen kotiimme vihdoin ja viimein lepäämään. Päivä oli unohtumaton, mutta 36h hereilläolo vaatii nyt pikku nokoset.
Tschüss!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti