Day 4

Lauantaimme alkoi pikku visiitillä koululle. Yritimme saada tunnuksemme koulun intranetiin toimimaan (buddyn avustuksella tietenkin, koska meillä ei ole kulkukortteja vielä), jotta voisimme vähän tutkia lukujärjestyksiämme ja muita koulujuttuja. Vaikka oli lauantai, buddyn kulkukortilla pääsimme sisään, koska täällä nähtävästi on tapana hengata koululla koska vaan ja se onkin mahdollista 24/7. Outoa.

Epäonnistuttuamme tehtävässämme palasimme asuntolalle ja tutkimme turistikartasta kohteita, joissa haluamme käydä. Bongasimme kartasta vesiputousreitin, joka oli melko lähellä. Buddy lähti tietenkin mielellään kuskaamaan meitä kohteeseen, jossa hänkään ei ollut ennen käynyt. Päivä oli hiukan sumuinen ja pilvinen, mutta yllättävän lämmin.

Luulimme reitin olevan tarkoitettu turisteille, mutta näköjään vaatikin vuorikiipeilytaitoja. Polku oli paikoin aika kapea ja jyrkkä, mutta kaunis. Kun motivaatiomäki oli kiivetty, se oli vaivan arvoista! Yllätykseksemme vesiputouksia olikin kolme; seuraava aina toista ylempänä reitillä.

Schleierfall

Itävallassa on tapana ilmoittaa matkat ajassa eikä kilometreinä. Aika-arviot ovat yleensä automatkoissa hieman yläkanttiin, tässä tapauksessa kuitenkin alakanttiin vaikeakulkuisen maaston takia. Jokaisen putouksen jälkeen polku oli aina hieman vaikeampi, mutta kukapa ei haluaisi hieman jännitystä elämään. Buddymme jopa poikkesi polulta muutaman kerran, ja auttoi Lauran toisen putouksen lähelle, minne selkeästi ihmisen ei ole tarkoitus mennä. Sen verran olematonta "polkua" buddy käytti ja joutui opastamaan Lauraa ratakiskoa vääntäen mihin on turvallista astua. Reitiltä poikkeaminen putouksen alle taisi olla jopa kielletty, mutta buddy ystävällisesti ilmoitti asiasta vasta kun jatkoimme matkaa. Hienohan se kuitenkin oli sinne päästyä! 

Katriina kuvasi, kun Laura otti...

...tämän kuvan.

Kesselfall

Reitillä kolmannelle putoukselle oli söpö pieni silta ja jopa rappusia, eli sinne kipuaminen oli ajoittain hiukan helpompaa. Maisemat olivat kuin suoraan Taru Sormusten Herrasta -elokuvista. :)

Kolmas putous oli suurin ja hienoin! 31 metriä korkea Finsterbachfall.

Finsterbachfall

Turistit

Kaiken kaikkiaan retkeen kului pari tuntia ja kaiken tuon urheilun jälkeen, piti käydä tankkaamassa paikallista döner kebabia. Asuntolalla nopeasti vaihdoimme vaatteet ja lähdimme samantien muiden vaihto-oppilaiden kanssa kävelymatkan päässä olevalle "ranchille" pieniin pippaloihin. :)

Day 3

Welcome Day

Aamu alkoi vaihto-oppilaiden aamupalalla koululla klo 8.30. Herääminen tuotti jälleen pieniä vaikeuksia, joten saavuimme paikalle tyylikkäästi myöhässä. Onneksi kyseessä oli melko epävirallinen tapahtuma ja kellonaika ei ollut ihan justiinsa. Tarjolla oli pieniä leipiä, joihin selkeästi oli panostettu erilaisilla täytteillä, sekä hedelmiä ja kahvia.

Seuraavaksi siirryimme auditorioon infotilaisuuteen, jossa esiteltiin hieman uutta kouluamme ja kerrottiin mm. International Officen toiminnasta sekä koulun intranetin käytöstä. Meille esiteltiin myös lyhyesti kirjaston palvelut.

Puolen päivän aikoihin lähdimme bussilla kohti Villachin keskustaa. Meille oli järjestetty kaupunkikierros ydinkeskustassa, mikä sisälsi paljon historiallista opastusta. Emme oikein jaksaneet keskittyä kierrokseen, koska olimme jo kahtena edellisenä päivänä kierrelleet keskustassa niin paljon. Kierroksen alkaessa paikalle saapuivat myös "buddyt", eli tutoroppilaat ja lopuksi menimme kaikki yhdessä syömään ravintolaan ja samalla tutustuimme omaan buddyymme paremmin. Tarjolla oli perinteisiä itävaltalaisia ruokia; wienerschnitzeliä ja apfelstrudelia. Etenkin jälkkäri oli todella herkullista, lämmintä omenapiirakkaa kermavaahdolla. Nam!

Ruokailun jälkeen lähdimme buddyn kanssa shoppailemaan Kärntenin suurimpaan ostoskeskukseen Atrioon. Buddy oli miesmäiseen tapaan nopea ostoksissaan, joten emme viitsineet edes ehdottaa vaatekaupoissa "poikkeamista". Ehkä ensi kerralla, sillä kauppoja Atriossa on paljon! Teimme reissun parhaan ostoksen: kahvinkeittimen. Nyt on tuskaiset aamut takana!

Illalla hengailimme asuntolalla ja nautiskelimme kahvista. Hommasimme myös puhelinliittymät täältä, jotka tuottivat meille päänvaivaa saksankielisen puheopastuksen takia. Piti sitten pyytää buddy paikalle tulkkaamaan. Loppuilta kuluikin toasteja syödessä ja pikku retkiä suunnitellessa :)

Day 2

Tänään vähän nukutti. Sen verran ettemme sitten selviytynetkään koululle info-tilaisuuteen klo 9. Hups.

Kun vihdoin pääsimme liikenteeseen asuntolalta, nappasimme alakerran kahviautomaatista cappuccinot ja lähdimme kuitenkin käväisemään koululla. Pyörimme hetken aikaa eksyksissä (taas), kunnes vihdoin löysimme International Officen. Veimme lahjaksi paikalliselle kv-koordinaattorille Niiskuneiti-jääkaappimagneetin, koska hänestä oli meille valtavasti apua hakuprosessin aikana. Sitten lähdimmekin keskustaan seikkailemaan.

Keskustaan mennessä meillä oli selkeät tavoitteet; käydä kaupungintalolla rekisteröitymässä Villachin asukkaiksi, käydä kyselemässä mitä maksavat puhelinliittymä sekä netti ja käydä Lidlissä ostelemassa vielä vähän kaikkia perustarvikkeita. Päivä oli jälleen täydellisen aurinkoinen ja meitä hiukan huvitti kun paikalliset käyttävät jo takkeja ja meillä on topit päällä.

Totesimme jälleen kuinka ihana ja idyllinen kaupunki Villach on! Missään ei ole roskan roskaa ja kaikki kukka-asetelmatkin on mietitty viimeisen päälle. Pysähdyimme erääseen ravintola-konditoriaan syömään, mutta tarjoilija ilmoitti meille, että keittiö on kiinni. Olimme hieman ihmeissämme tästä, koska kello oli vasta neljä iltapäivällä. Missä ravintolakulttuuri? Kuitenkin tarjoilija oli niin mukava, että järjesti meille välipalat. Ravintola Rainer oli kauniissa paikassa jonkin kirkon vieressä ja sen terassille paistoi ihanasti aurinko. Turisteina kuvailimme innoissamme kaikkea mahdollista tietenkin :)

Syötyämme käväisimme vielä sisällä konditoriassa. Siellä odottikin makeat näkymät!

Lisäksi konditoriassa oli kaikennäkösiä suklaaherkkuja ja leivoksia. Asuntolamme johtaja oli maininnutkin kyseisestä paikasta ja vinoili meille, että hän kyllä tietää suomalaisten tykkäävän herkuista. Käytyämme tuolla ei käy kieltäminen!

Eksyimme hieman myös paikallisiin kauppoihin. Jo ensimmäinen yllätti, koska ulkoapäin se näytti pieneltä vaatimattomalta kioskilta, mutta paljastuikin hyvinvarustelluksi elintarvikeliikkeeksi. Sieltä löytyi myös ihania koruja ja kaikkea mahdollista käyttötavaraa, sekä merkkituoksuja aika edullisesti. Bongasimme erään vaateliikkeen, kun huomasimme ulkopuolella tarjouksessa olevia ballerinoja. Käväisimme sisäpuolella ja tulimmekin ulos useampien kassien kanssa. Liike näytti siltä, että hintalappuja ei edes uskaltaisi katsoa, mutta hintataso olikin Suomea alhaisempi. Vaatteet olivat tosi hienoja ja tuntuvat olevan ihan hyvälaatuisia. Tämä rohkaisee meitä menemään muihinkin kalliin näköisiin pikkuliikkeisiin "katselemaan". Eli emme voi enää mennä kaupungille tällä viikolla :D

Lidliin löydettyämme raahasimme taas mukaamme kaksi kunnon kassillista ruokaa ja muita perustarvikkeita ja suuntasimme kohti linja-autoasemaa. Täällä toimii joukkoliikenne aika huonosti, ja ilmeisesti paikalliset kulkevatkin enimmäkseen pyörillä tai omilla autoilla. Busseja menee kerran tunnissa tai harvemmin ja viimeinen bussi keskustasta lähtee 19.30, mutta onneksi lippu on kuitenkin 20.30 asti voimassa. Tosin kaupatkin menevät aika aikaisin kiinni, joten jos keskustaan on asiaa myöhemmin, ehkä taksi on silloin paras kulkuneuvo.

Day 1

25.9.2013.

04:02 Turku. Laura odottaa ulkona liian painavien matkatavaroidensa kanssa. Yöunet huikeat 0 tuntia. Talvitakki ei tuntunutkaan liian paksulta tuohon aikaan yöstä, kun lämpömittari näytti 2 astetta.

04:09 Katriina ja Jaakko saapuivat hakemaan puuttuvan palasen ja matka kohti lentokenttää alkoi. Autossa oli melkoisen väsynyt tunnelma, minkä pystyi mittaamaan juttujen tasosta ja energiajuoman määrästä.

05:41 Helsinki-Vantaan lentokenttä. Ajoissa! Liiankin ajoissa, tai niin luulimme. Kahvittelimme kaikessa rauhassa, jonka jälkeen siirryimme tutkimaan check-in automaatteja. Olimme varanneet vierekkäiset paikat, jopa maksaneet erillisen varausmaksun niistä, mutta koneen mukaan istuisimme kuitenkin eri riveillä. Hetken harmittelun jälkeen yritimme kysellä henkilökunnalta selvitystä asiaan. Jonottelimme eri tiskeille kyselemään asiasta, mutta loppujen lopuksikaan vapaita paikkoja ei ollut, jotta olisimme saaneet omat paikkamme takaisin. Tällä välin turvatarkastukseen olikin ehtinyt kertyä noin kymmenen kilometrin mittainen jono, ja meitä alkoi vähän jännittämään ehdimmekö lennolle.

07:52 "Matkustajat Laura Kahtola ja Katriina Keskinen, portti 31d lennolle Ljubljanaan suljetaan minuutin kuluttua." Sen verran lujaa pääsi korkosaapikkailla pinkomaan, ettei tarvinnut varmaan kenenkään ihmetellä, keitä juuri kuulutettiin.

08:10 Koneessa vihdosta viimein. Pääsimme sittenkin vierekkäisille paikoille, kun ystävällinen naisihminen suostui vaihtamaan paikkaa. Ilmeisesti siitä syystä, että hän ei ymmärtänyt suomea, eikä kysellyt enempää kun Laura kuittasi tilanteen ilmaisulla "our seats were accidentally switched". Lennon loppuvaiheessa liitelimme Alppien yläpuolella, molempien naamat kiinni ikkunassa, sen verran vaikuttava näky oli. (Kuva ei edes tee oikeutta noin uljaille maisemille)

09:50 Ljubljana. Saavuimme perille reippaan parinkymmenen asteen lämpöön villakangastakkeihin ja kaulahuiveihin sonnustautuneina. Positiivinen yllätys oli, että matkatavarat saatiin nopeasti ja etukäteen tilattu taksikyyti odotti kentällä meitä. Vanhemmanpuoleinen herrashenkilö oli melkoisen omistautunut työlleen, kun hän juosten lähti hakemaan autoaan parkkipaikalta. Ihmettelimme paikallista ilmastoa kauan, vaikka oli lämmintä ja hieman sumuista, ilma oli todella raikas!

10:22 Olemme autossa matkalla kohti Villachia. Määränpäästämme ei keskusteltu sanallakaan, tosin olimmehan sen etukäteen ilmoittaneet. Kuskilla ilmeinen kiire, kun nopeusmittari näyttää 140-150km/tunnissa. Vilkku tuntui olevan rikki ja kaistojen välinen keskiviiva täysin hukassa. Turvavyö muistui mieleen sopivasti juuri ennen tullia. Kirsikkana kakun päällä, kuljettajamme joutui soittelemaan hieman reittiohjeita Villachin päässä. Helpotuksesta sai huokaista, kun päästiin perille!

Villach. Jäimme pois kyydistä asuntolan oletetun pääoven edessä. Ja sehän toki oli lukossa. Onneksemme eräs asukas oli juuri palaamassa asuntolaan ja pääsimme sisään. Matkan ja unettomuuden vuoksi olisimme voineet mennä suoraan päiväunille, mutta ensin oli vuorossa pakolliset muodollisuudet sekä asuntolan "check-in". Asuntolan johtaja olikin ilmeisen suosittu henkilö, sillä hänen puhelimensa soi lähes taukoamatta. Veimme korruptiolahjaksi paketin salmiakkia ja toivon mukaan saamme sillä anteeksi jotain tulevia kommelluksiamme. Tutustumiskierroksen jälkeen nälkä voitti väsymyksen ja lähdimme etsimään lähellä olevaa ruokakauppaa. Löysimme kuitenkin mukavan ja edukkaan kahvion se sijaan, jossa poikkesimme välipalalle.
Nopean kauppareissun idea vaihtuikin käynniksi keskustassa, kun huomasimme sinne menossa olevan bussin. Sää oli täydellisen aurinkoinen, ja aluksi menimme istuskelemaan paikalliseen jokirantaan. Kyllä tuli kotoisa olo, paitsi että keskustan läpi virtaavan joen vesi oli aivan älyttömän kirkasvetistä ja kauniin sinistä!

Tavallinen ruokakauppa oli yllättävän vaikea löytää, joten päädyimme haahuilemaan itsemme uuvuksiin. Lopulta löysimme yhden (minkä ympärillä olimme kiertäneet koko ajan) ja sieltä selviydyttyämme päätimme tukea paikallista taksiyrittäjää ja mennä uuteen kotiimme vihdoin ja viimein lepäämään. Päivä oli unohtumaton, mutta 36h hereilläolo vaatii nyt pikku nokoset.
Tschüss!